2000-2012

Tän aamuisten matikan kirjotusten jälkeen voin vaan nauraa kaikelle lukemiselle ja opiskelulle, ainakin hetken. Pakollista (ainakin melkein pakollista) koulua 12 vuotta takana ja ties mitä vielä edessä! Tässä mun kouluvuodet lyhyesti ja ytimekkäästi, nimittäin koulukuvina.

Kun alotin koulun oli just vuosituhat vaihtunu, ensimmäinen naispresidentti valittiin ja markat vaihtu euroiks. Kännyköitä ei ollu kovin monella aikuisistakaan ja valokuvat katottiin albumeista. Mä olin ujo pikkutyttö, joka sanoi aina, että musta tulee taiteilija isona ja ajattelin sillon sen tarkottavan lähinnä taidemaalaria. Rakastin piirtämistä, uimista ja lukemista, enkä suostunu pitämän hiuksia muuten kun tolla 2. luokkakuvan tyylillä, joka on ihan hirvee!

Vaihdoin koulua ja tutustuin mun nykyisiin parhaisiin kavereihin. Alotin tanssin ja sille tielle jäinkin, vaikka olisin halunnut myös mm. voimistella, soittaa huilua, ratsastaa ja pelata jalkapalloa. Mun vaatteet, kännykkä, reppu, penaali ja kengät oli kaikki vaaleensinisiä ja mitä leveemmät lahkeet farkuissa oli sen parempi. Muistatteko, kun kännyköihin tuli värinäytöt ja niihin tilattiin lehdistä logoja ja soittoääniä? :D

Vaaleensisninen vaihtukin sitten vaaleenpunaseen ja jazz balettiin. Käytiin Hollannissa luokkaretkellä ja rakastuin Jyväskylän kaupunginteatteriin, kun olin mukana tanssisadussa. Ajattelin ensimmäistä kertaa, että esiintyminen ja kaikki teatteriin liittyvä on ehkä mun juttu.

Yläaste alko ja aloin tanssia tosi aktiivisesti. Kävin Lontoossa ekaa kertaa sitten viisvuotiaan ja näin siellä Lion King musikaalin, ja huhhuh se oli hyvä! Ostin mun ekat pillifarkut ja sillon tulikin muotiin pukeutua pelkkiin pilleihin ja huppariin... Koulussa tuli Wilma ja me kapinoitiin sitä vastaan, mutta irg-galleria oli kova juttu. Opettajat ja vanhemmat kuitenkin jakso saarnata siitä, miten omia kuviaan ei koskaan kannata laittaa nettiin, ettei ne päädy pedofiilien käsiin. Ja nyt ne kaikki samaiset aikuiset fb:ssä jakaa serkunkumminkaimansakin kuvia ilman tunnontuskia.

Kävin Kiparin, sellasen riparin kaltasen leirin, joka oli itse mahtavuus. Ysillä oli aika tuskaa, mut onneks alko lukio.  Kuuntelin Paramoree ja olin vielä tunnollinen koulussa. Alotin pitkän matikan, mitä vihasin, mut toisaalta se oli kuitenkin sen arvosta (ja nyt se on ohi!)  Mentiin showtanssin SM-kisoihin muodostelmalla ja reissu oli huippu, vaikkei mitenkään erityisesti menestyttykään.

Innostuin uudestaan baletista pienen tauon jälkeen, mutta kaikkein eniten innostuin Stagesta ja viime kevät olikin ihan hullua rumbaa Helsinginreissujen, treenaamisen ja omien harkkojen keskellä. Sain elämäni ensimmäisen hylätyn kokeesta, jonka pistemäärä oli tasan 0. Päätin, etten enää koskaan oo hakematta kesätöihin tai musikaaleihin ja tanssiteatterijuttuihin, mutta kumpaakin oon jo rikkonu. Tähän ollaan tultu, mut mitä ihmettä nyt tapahtuu?

Laura

PS. suurin osa näistä kuvista on aika järkyttäviä, mut kenempä koulukuvat ei olis!