perjantai 28. joulukuuta 2012

Viiden aistin joulu

Mun joulu kaikkien aistien näkökulmasta.
Miltä joulu näytti?
Vantaalla oli ennätysmäärä lunta, joten tosi kaunista oli. Joulu näytti myös Lumiukolta, sukulaisten ilosilta kasvoilta, kauniilta joulukuuselta, serkun söpöltä joulutanssilta ja rauhallisilta unilta.

Miltä joulu maistui?
Makealta, mutta enemmän suolaselta. Perinteseltä ja vähemmän perinteiseltä, suomalaiselta ja englantilaiselta jouluruualta. 
Miltä joulu tuoksui?
Herkkukalkkunalta ja sinapilta, nams! Christmas puddingilta, jouluteeltä ja omenahajuvedeltä. Suomen talvelta, perinteiltä ja muistoilta.
Miltä joulu kuulosti?
Rajattomalta, Michael Bublélta, serkun saksofonilta, tädin ja sedän pianolta, Muselta, Lana Del Reyltä, Panic! At the Discolta, naurulta ja laululta!
Miltä joulu tuntui?
Lämpimältä, iloselta, rauhalliselta, onnelliselta, pehmeeltä. Tuntu myös ihan liian nopeelta.


Laura

maanantai 17. joulukuuta 2012

Walking On Air

Tänään oli Cooman joulunäytös, ja taas muistin yhen syyn miks tätä teen; esiintyminen on niin kivaa! Tällä kertaa pääsin lavalle vaan viis kertaa kolmen näytöksen aikana, mutta joka kerta nautin siitä täysin siemauksin. On joskus yllättävää huomata, että ne sarjat, joista en tunneilla tykännyt, osoittautukin ihaniks lavalla ja ne mistä tykkäsin eniten, olikin tuskasia esittää.

Laura

maanantai 26. marraskuuta 2012

Treenailua

Tänään harjoteltiin toista kertaa Emman tekemää koreografiaa ja Jenny nappas muutamia treenikuvia :)







Laura

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Tyhmä tietokone

Nyt tulee jotain mun blogille tosi epätyypillistä, nimittäin pitkä teksti, johon sisältyy elämänviisauksia :D

Mulla on ollu nyt epäonnea elektroniikan kanssa. Sain oman tietokoneen yo-lahjaks kesäkuussa ja just, kun kuvittelin, että nyt voin rauhassa käytää omaa konettani, ja pitää siitä hyvää huolta, ja järjestää tiedostot loogisesti, niin äitin kone hajos seurauksenaan se, että nyt kolme muutakin perheenjäsentä käyttää tätä mun konetta. Nyt tää on ihan täynnä kaikkien koulu- ja työasiakirjoja ja kuvia ja musiikkia, eikä mitään järjestystä. 
   No, sittenhän taitavasti onnistuin poistamaan  kaikki omat kuvani tältä koneelta, ja koska vanha konekin hajos, on kaikki muistot viime vuosilta sekasin muistitikuilla ja kovalevyillä eri paikoissa ilman mitään järjestystä. Sitten havaitsin mun uudessa puhelimessa valmistusvirheen, sillä se ei tunnista kuulokkeita, eikä kaiuttimia lainkaan, enkä siis voi kuunnella sillä musiikkia muuten kuin puhelimen omista kaijuttimista. Olin just eilen viemässä puhelinta korjaukseen, kun tajusin etten ollut tehnyt siitä varmuuskopiota, ja palasin kotiin tekemään sen. ONNEKSI. Koska tänään pudotin sen samaisen puhelimen puolen metrin korkeudelta lattialle ja sen näyttö pimeni. Kun illalla sitten tulin todella ärsyyntyneenä kotiin ja istuin sohvalle kattomaan telkkaria, huomasin ilokseni, ettei sekään toiminut! 

Tämän kaiken jälkeen päättelin, ettei elektroniikkaan kannata luottaa tai kiintyä siihen liikaa, sillä se pettää kuitenkin. Suuren ärsyyntymisen keskellä kuitenkin tajusin olla kiitollinen siitä, ettei elämä oo laitteista ja vempaimista riippuvaista, ja että epäonnea mulla on ollut vaan niiden kanssa, eikä esimerkiks oman terveyden. Just mietin tänään, kun oppilaiden kanssa puhuttiin treeni- ja esiintymisvaatteista, miten helppo harrastus tanssi on, kun ei tarvitse mitään erikoisia ja kalliitta välineitä. Toki kengät, tossut yms. voi maksaa, mutta periaatteessa tanssimiseen ei tarvita muuta kuin oma keho. Ja miten uskomatonta onkaan, että mun keho on säilyny lähes täysin loukkaantumattomana näin pitkään! Sekin vois vaan yhtäkkiä hajota, niin kun tietokone, enkä sitten vois enää tanssia. 
   Aina sanotaan, että pitää oppia arvostamaan omaa terveyttään, mutta nyt se jotenkin kolahti mullekin. Tajusin, miten onnekas oon, kun se, mitä mä kaikkein eniten tykkään tehä, ei oo ollu millään tavalla rajotettua, koska mulla ei oo ikinä ollu esimerkiks mitään selkä-, polvi- tai lonkkavaivoja, joita niin monilla, paljon treenaavilla on. Nauttikaamme siis terveistä kehoistamme täysin siemauksin! :)



Laura


 

maanantai 12. marraskuuta 2012

What they think I do

What I think I do
What my parents think I do
What society thinks I do
What my friends think I do
 What non-dancers think I do
What I really do

Laura

PS. Kolmas kuva by Jiri Halttunen (muut mun iPhoneilua)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

SYTYCDELLENPOTTER

So You Think You Can Dance, Ellen DeGeneres Show ja Harry Potter. Miten nää liittyy toisiinsa? Ainakin mä tykkään niistä kaikista ja sain hyvät naurut, kun yks kerrallaan löysin nää videot parin vuoden sisään! Ei muuta, kun check ´em out :D


Laura. Amused.

Ps.Tää ei aukee, jos ei kato kaikkia videoita.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

West Endissä, jee!

Jep, käytiin siis Lontoossa kattomassa kaks musikaalia ja yks baletti, tässä vähän niistä. 
Olin jo pitkään halunnut nähdä tämän ensimmäisen musikaalin, Les Miserablesin, koska tykkään samaisesta elokuvasta ja siinä on hyvä tarina. Musikaalia mainostettiin maailman pisimpään pyörineeksi musikaaliksi ja Lontoossa sitä esitetään jo kahdettakymmenettäkahdeksatta vuotta. Koska olin katsonut musikaalin trailerin vuosien varrella niin monta kertaa, tuntuivat biisit jo tutuilta, kun sitten itse esityksen näin. Musikaali oli laulullisesti todella upea ja täynnä suuria soololaulukohtauksia, mitkä olivatkin sen hienointa antia. Les Miserables oli todella dramaattinen ja perinteinen musikaali, eikä mistään iloisimmasta päästä, mutta onneksi nauraakin sai välillä! Mieleenpainuvin kohtaus oli ehkä Eponinen On My Own- biisi. Kaikesta suuruudestaan huolimatta, se jätti ehkä hieman kylmäksi (johtuen ehkä osittain takarivin paikoistamme), sillä elokuvassa kurjuus ja tunteet tulevat mielestäni paremmin esille. Laulut jäivät kuitenkin soimaan päähän loppuviikoksi, mikä on varmasti hyvän musikaalin merkki!



Sitten keskiviikkona käytiin tarkastamassa Royal Balletin Swan Lake. Luultiin, että meillä olis tosi huonot paikat, kun ne oli niin halvat, mutta se oopperatalo oli niin hieno ja hyvin suunniteltu, että nähtiin erittäin hyvin sieltä ylhäältäkin. Tää oli elämäni toinen kerta, kun kävin baletissa ja molemmilla kerroilla oli Joutsenlampi kyseessä. Olisin halunnut nähdä jokunkun muun, esim. Alice In The Wonderlandin, mutta muita ei ollut tällä hetkellä näytännössä. Noh, sitten itse esitykseen. Mitäs nyt muutakaan voi Joutsenlammelta odottaa, kuin täydellisyyttä, ja sitähän sieltä tuli lavan täydeltä. Mitä nyt oon netistä ja videolta katellu eri maiden baletteja, niin täytyy sanoa, että tykkäsin Lontoon puvustuksesta ja lavastuksesta tosi paljon. Se ei ollut liian pramea, mutta silti upea ja tunnelmiin sopiva. Ah, kaunista, kaunista!!


Kolmas show oli sitten The Lion King , jonka olin nähnyt jo aikaisemmin kuus vuotta sitten. Siitä asti, kun ekan kerran näin tän 13- vuotiaana, oon unelmoinu tanssimisesta tällä lavalla. Rakastin tätä leffaa lapsena yli kaiken ja ehkä just sen takia nää biisit saa kylmät väreet aikaan edelleen. Huhhuh mitä laulua ja tanssia, mutta ennen kaikkea koko se tapa millä tää musikaali on tehty, on vaan niin huikeeta! Kaikki ne eläinpuvut, varjoteatterit, yleisön joukossa lentävät linnut, kymmeniin eri osiin leviävä, kohoava ja laskeutuva lava ja vihdyttävästi riehuva kapellimestari sai sydämen sykkimään ilosta. Mitä kekseliäisyyttä! Ja ne lapsinäyttelijät oli niin inspiroivia. Miten niin nuoret voi osata ja uskaltaa esiintyä niin hyvin ja niin isolle yleisölle!


 Tässä vielä kaikki mun ostokset matkalta. Koko syksyn säästin tätä varten, mutta en sitten loppujen lopuksi ehtinytkään ostaa kovin paljoa :D

Laura

lauantai 20. lokakuuta 2012

London!

Tultiin Crystalin kanssa eilen aamulla kuudelta kotiin Lontoosta, jossa oltiin lomailemassa viis päivää. Oltiin hotellissa King´s Crossilla, josta sitten aina kuljettiin undergroundilla keskustaan. Viikko oli sellainen, kun nyt kaupunkiloma yleensäkin; shoppailua, nähtävyyksien kiertelyä ja iltaisin jalat muussina nukkamaan. Mulle matkan kohokodat oli kuitenkin ne kaks musikaalia ja baletti, jotka käytiin kattomassa, huhhuh! (Niistä tulee pian postaus erikseen ;)) Lontooseen ei kyllä kyllästy ikinä!
(Vaan Englannissa voi yhtäkkiä kulkea ohi tollanen kulkue :D)

Matkanjälkeinen fiilis on aina haikee, mutta onneks tänään oli Jyväskylässä October Jam- tanssitapahtuma, jossa oli paljon tuttuja tanssimassa. Tuli taas innostus ja tuntui, ettei Jyväskyläkään oo ihan kuollut paikka :P

Laura